 Kuva Reijo Koirikivi / Studio P.S.V. |
Säilyn Pelimannit -yhtyeSäilyn pelimannit - pohjoispohjalaista perinteistä menoa ja meininkiä
Erkki Säily(s. 1946) on koko ikänsä soittanut akustista ja/tai puoliakustista kitaraa, erityisesti jazzia. Hän on filosofian maisteri, joka opetti kemijärveläisille lukiolaisille äidinkieltä nelisenkymmentä vuotta. Kuuluisin yhtyeistä, jonka kantavia voimia hän oli ollut pitkään, on AAHO -orkesteri.
Tapani Säily(s. 1955) on oululainen saksofoneja, klarinettia ja bassoklarinettia soittava erityisluokanopettaja ja koulunjohtaja (eläkkeellä). Hän on johtanut Raahen Laulutoverit -kuoroa ja levyttänyt sen kanssa. Hän on myös soittanut useissa puhallinorkestereissa ja toimii Oulussa Tervakaupungin puhaltajien varakapellimestarina.
Helmi Järviluoma(s. 1960) on kulttuurintutkimuksen professori emerita Itä-Suomen yliopistosta. Hän on väitellyt etnomusikologiasta eli oppiaineesta kansanperinne, erityisesti kansanmusiikki Tampereen yliopistossa. Järviluoma opiskeli 1980-luvulla Säilyn pelimannien viulunsoittotyylin enoltaan Viljo Junttilalta, joka oli saanut oppinsa suoraan Frans Säilyn oppipoikana. Hän on myös tutkinut Säilyn pelimannien elämää ja soittotyyliä. Hän on soittanut ja laulanut aiemmin esimerkiksi yhtyeissä Slobo Horo ja Enkelimankeli.
Säilyn pelimannisukuVielä sata vuotta sitten pelimannit Suomessa soittivat eri alueilla eri tyylein. Raudaskylässä vaikutti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muutama merkittävä viulupelimanni, joiden taiturillista soittotyyliä ei nykypäivänä kuule. Heidän ohjelmistonsakin on unohtumassa, vaikka sitä on jonkin verran tutkittu ja tallennettu. Omana aikanaan kiviurakoitsija Knut Jaakonpoika Säily (1871–1948) ja hänen serkkunsa maanviljelijä, kirvesmies Frans Mikonpoika Säily (1874–1929) olivat erittäin suosittuja hääpelimanneja eli ns. ”reellä vejettäviä” pelimanneja, jotka käytiin varmistamassa häihin jo ennen pappia.Sukuselvitysten mukaan Säilyn sukuun on tullut Kaustisen suunnasta Kettu -niminen vävy 1800-luvun alussa. Etsimättä tulee mieleen, että ”kotivävyllä” on ollut viulu ja viulunrakennusvälineet mukanaan, varsinkin kun Ketun Kaustisen sukuhaaroista löytyvät myöhemmiltä ajoilta sekä Konsta Jylhä että Kaija Saarikettu. Suhtautuminen tanssisoittoon on Ylivieskassa ollut herätysliikkeiden takia ristiriitaista. Yhtäältä soittaminen oli syntiä, toisaalta pelimannit olivat erittäin tarpeellisia. Frans ja Knut Säily olivat viimeiset viulupelimannit Raudaskylässä, jotka ehtivät kokea tanssihääinstituution ajan. Varsinkin Frans Säily oli aktiivinen hääsoittaja 1800-luvun loppupuolella ja saattoi viipyä soittomatkalla viikonkin. Muina aikoina hän toimi maanviljelijänä sekä kirvesmiehenä ja työmailla ympäri Pohjois–Suomea. Knut Säily hankki elantonsa kivityömiehenä ja -urakoitsijana. Hän rakensi kivijalkoja ja laittoi katukiviä Kiuruvedeltä Ouluun. Kivityössä hän menetti toisen silmänsä ja loukkasi jalkansa. Kivityö ei vaikuttanut hänen viulunsoittotaitoonsa, vaan kivityömiehen sormet hyppelivät taitavasti viulun kielillä. Jälkeläiset kuvaavat Knutin ja Fransin soiton ollen ”kauhian moniäänistä”. Pariäänet eivät olleet tahattomia, vaan syntyivät useimmiten tietoisilla kaksoisotteilla. Säilyn viulupelimannien tyyli oli omintakeinen ja poikkesi monilta osin muun Suomen tyyleistä. Pelimannien ohjelmisto oli laaja. Knut kuulemma saattoi soittaa kolmipäiväiset häät siten, ettei samaa kappaletta tullut kahta kertaa. Knutin lapset Toivo, Väinö, Ville ja Martta (Juola) olivat myös soittajia, samaten Fransin pojista esimerkiksi Kyösti ja Joonas. Muita Raudaskylällä tunnettuja pelimanneja olivat mm. pyssyseppä ja vähärivisen haitarin soittaja Syrjälän Aarne (Aarne Isokoski 1889–1965), kaksirivisen soittaja Pylykön Eemeli Nivalasta, Nällin Aapeli ja Junnu-Kusti. Ota yhteyttä. 15.3.2024 |
|
|
|
||
